Hahmoterapia

Loose your mind and come to your sences – Fritz Perls

Hahmoterapia eli gestaltterapia on psykoterapian muoto, jonka pääasiallinen kehittäjä on Fritz Perls (1893-1970). Hahmoterapian taustateorioita ovat mm. gestalt-psykologia, psykoanalyysi, Reichin luonneanalyysi, eksistentialismi, psykodraama ja itämainen filosofia (zen). Sitä toteutetaan yksilö-, pari- ja ryhmäterapiana.

Gestalt-terapiassa päähuomio on nykyisyydessä, tässä ja nyt: Ihminen elää menneisyytensä ja tuntemattoman tulevaisuutensa välissä.

Nykyhetkessä hänellä on muistonsa, ilonsa, toiveensa, fantasiansa, murheensa ja pelkonsa, jotka usein valtaavat mielen tuottaen huolta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita.

Nykyhetkessä ihminen myös elää vanhojen tottumustensa ja uskomustensa ohjaamana. Tästä saattaa seurata tuoreuden katoaminen; elämä on rutinoitua, kaavamaista eikä välttämättä tunnu omalta.
Olemassaolo ja huomio sitoutuvat menneeseen, selvittämättömiin ja kesken jääneisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Myös huoli tulevaisuudesta sitoo energiaa ja vie huomion pois tästä hetkestä. Huoli ja ahdistus ilmenevät psyykkisinä ongelmina, fyysisinä kiputiloina ja sairauksina.

Hahmoterapiassa ihmistä tarkastellaan mielen ja ruumiin muodostamana kokonaisuutena. Hahmoterapiassa työstetään  elämän varrella kesken eräisiksi jääneet asiat (nk. hahmot) asiakkaan kanssa siten, että terapiatilanteessa asiakas ohjataan sinne, missä ”kipu” on syntynyt, esimerkiksi johonkin lapsuuden tapahtumaan tai tunnelmaan. Tästä edetään tietoisuutta lisäämällä tähän hetkeen, kuinka ”kipu” tai oire näyttäytyy nyt ihmisen elämässä. Ihmisen oirehdinnalla on aina miellekkyys. Oirehdinta on ikään kuin alitajuista halua palata johonkin varhaisempaan kehitysvaiheeseen tai tapahtumaan, erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa. Oireisiin sisältyy ihmisen epätoivoista yritystä antaa elämälleen jokin merkitys. Oire syntyy siis, kun jokin tarve, esimerkiksi turvan tai ehdoitta rakastetuksi tulemisen tarve, ei ole tyydytetty. Terapiassa ei jäädä tutkimaan oiretta, vaan tullaan tietoiseksi sen syntymekanismiin liittyvistä tekijöistä. Tämän jälkeen terapiaprosessissa lisätään asiakkaan tietoisuutta ja hän saa korjaavia kokemuksia, jotka eheyttävät hänen persoonaansa.

Terapiassa tutkitaan, mitä tunteita asiakas itsessään välttää, esimerkiksi surua, vihaa, innostumista, kiihottumista. Tärkeintä asiakkaalle on oppia tunnistamaan, miten hän ryhtyy ajattelemaan tai tekemään esimerkiksi pettymyksen tai yksinäisyyden   tunteiden välttämiseksi, miten hän jännittää kehoaan, ettei suru tai innostuneisuus tuntuisi. Terapiassa asiakas tulee tietoiseksi   ”mitä tekee?, ”miten tekee?”, ”onko se tuttu tapa toimia tai olla?”, ”missä tai milloin on oppinut toimimaan, olemaan tai kommunikoimaan niin?”, ”mikä on oireen / kärsimyksen tarpeellisuus ihmisen elämässä?”, ”mitä tapahtuisi, jos oiretta ei olisi?”.

Terapiassa opetellaan kuuntelemaan omaa ruumistaan: millaisia aistimuksia ruumiissa liikkuu? Tärkeämpää kuin se, mitä ihminen puhuu, on se, miten hän puhuu, kuinka paljon hän on läsnä siinä, mitä hän sanoo. Sanojen sisältö on yhtä tärkeä kuin äänensävy, eleet, ilmeet ja ruumiinasennot, joita ihminen käyttää puhuessaan.

Kaksi muuta hahmoterapian kulmakiveä ovat kontakti ja vastuu. Tietoisuus itsestä ja ympäristöstä tarkoittaa, että ihminen on kontaktissa itseen ja ympäristöön, esimerkiksi toisiin ihmisiin. Aidossa kontaktissa ihminen erottaa selkeästi, mikä on itseä ja mikä toista. Aidossa kontaktissa ihminen ilmaisee itseään rehellisesti ja avoimesti.

Vastuu mielletään usein taakaksi ja velvollisuudeksi. Hahmoterapiassa vastuu ja vastuun ottaminen tarkoittavat kykyä vastata ympäristöstä tuleviin ja itsessä syntyviin ärsykkeisiin. Vastuu on myönteinen asia. Ihminen ottaa tietoisen vastuun omasta elämästään ja eri valinnoistaan siinä. Tämä on sitä helpompaa ja luontevamaa, mitä tietoisempi ihminen on itsestään.

Terapiassa rohkaistaan asiakasta tiedostamaan elämässään omaksumansa roolit ja niiden vaikutukset omaan käyttäytymiseen. Hahmoterapiassa nähdään, että ihmiselämän luonne on polaarista, vastakohdista rakentunutta. Nämä vastakohdat voivat olla ihmisessä ihan mitä ominaisuuksia ja piirteitä tahansa, esimerkiksi (uhka)rohkea ja ujo tai syyllinen ja syyttäjä. Vuoropuhelu, jossa ihminen esittää itse kumpaakin osapuolta on toimiva tekniikka tulla tietoiseksi itsessä olevista vastakkaisuuksista.

Unien kanssa työskentely, päiväkirjat, rentoutus, bioenergetiikka sekä mielikuvat ovat myös hahmoterapiassa käytettäviä tekniikoita.

Ajanvaraus: puh. 040 356 3767 bjorn.brunou@intrapersona.fi